keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Like you were a memory

"Kaikki on vaa menny niin täydellisesti ;) <3"
"Hyvät yöt muru <3"
"Aamupalaa kultii ;)"
"Koskas muutat? <3"
"Jag älskar dig"

Selaan rakkaan lähettämiä tekstareita (tai niitä, mitä niiden kokonaismäärästä on jäljellä) ja kuvia yhdessä ja erikseen.

Jätin lahjan ja pari lappua pöydälle. Mahtavatko löytyä roskiksesta? Tarjosin ruokaa, ei kelvannut. Suoraan sanottuna ei itselläkään mene alas. Kysyin, saako vieressä nukkua ja saan päättää itse. Menen viereen nukkumaan, ties vaikka en enää saisi tilaisuutta tämän yön jälkeen.

 Ja jos me erotaan (mun rakkaan tahdosta), mulla ei ole enää kotia.

 Huomenna mulla on pitkä kävelymatka koululle, kyytiä ei kuulemma tule.

Kohta mä murrun täysin. Meillä oli joitakin tunteja sitten kaikki niin hyvin.

Ja mitä mäkin kuvittelen voittavani tällä itkemisellä? En kyllä pysty lopettamaankaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti