lauantai 7. joulukuuta 2013

Let it end...please



Flashbackit. Elämäni helpottuisi huomattavasti, jos pääsisin niistä eroon. Viime aikoina olen nähnyt exäni entisen parhaan kaverin hymyn, kuullut hänen uhkauksensa raiskauksesta korvissani ja lopulta nähnyt ja kuullut minun ja exäni viimeisimmän keskustelun kasvokkain. Siitä keskustelusta on jo aikaa, mutta pelkään käyväni jonain päivänä nykyisen rakkaani kanssa saman keskustelun. Entä, jos niin käy? Mitä mä sitten teen? Exän kanssa erityisesti sattus se, että se toivoi, ettei meitä ois ees koskaan ollu, sillä mä todella rakastin sitä ja kärsin hänen sen hetkisestä parhaasta kaveristaan. Rakkaudelle tuli kova hinta. Turhalle rakkaudelle. Hitto. Toisaalta voin sanoa, etten halua takaisin yhteen exäni kanssa enää ikinä ja että todella rakastan uutta poikaystävääni, jota kai voisi jo miesystäväksi sanoa.
Argh, nää on taas näitä myöhäsen illan ajatuksia.

Ex: "Mä kadun kaikkea sitä, mitä meillä oli."
Minä: "... Miksi?"
Ex: "Mä olin typerä, kun edes koskaan halusin olla sun kanssas ja tehtiin niitä kaikkia asioita. Mä kadun sitä."
Minä: "Enkä mäkään enää rakasta sua."
Ex: "Etkö?"
Minä: "En."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti