Mä alotan tän blogin tosi synkästi nyt kertomalla, etten oo tänään juuri muuta tehnyt kuin syönyt (oh god why), urheillut ja miettinyt kuolemaa. Eilen jopa nukahdin ajatukseen, että silmät sulkemalla mä kuolisin. Se ois vaan siinä. Ei mitään sotkuista, ei mitään monimutkaista ja ei mitään selitettävää. Mä pääsisin pois tästä helvetistä, jossa olen.
Miksi mun elämä sitten on helvetti? Munhan pitäis olla onnellinen, oon 16-vuotias omillaan asuva lukiolainen uudessa kaupungissa ja vielä ilmasutaitolinjalla. Mutta syitä helvettiin on monia.
1) Mä painan liikaa. Jokainen päivä on yhtä kidutusta, kun näkee kaiken sen ylimääräisen kehossa.
2) Taisin saada tänä viikonloppuna potkut. En tiiä yhtään miks, mutta siitä syystä en pysty maksamaan mun vuokraa. Miten mun laihdutuksen käy, jos joudun muuttamaan takas äidin luo? Äiti ei saa tietää, etten koskaan parantunut, ei etenkään ennen marraskuuta, koska muuten joudun takaisin hoitoon.
3) Oon kaikille vaan kakkosvaihtoehto eikä kukaan välitä musta tarpeeks.
4) Mulle rakkaita ihmisiä on kuollu ihan liikaa ja haluisin vaa liittyä niiden seuraan.
5) Mä saatan joskus tutustua johonkuhun, kiintyä liikaa ja sit se tyyppi AINA lähtee pois.
6) Mä oon lukiossa vasten tahtoani.
7) 1. kohtaan liittyen sanon, että mä oon ollu laihempikin. Tyypin 1 anoreksia oli ihanaa aikaa, tyypin 2. ei.
8) Mä vaan seuraan sivusta, kun muut nauttii elämästään. Laihat syö ja ei liho, kauniit saa rakkaussuhteita, hauskat saa paljon kavereita ja niin edelleen. Sitten oon mä. Se on melkeinpä niin, että jos ees kuvittelen syöväni jotain ns. 'herkullista', mä tunnun lihovan jo ajatuksesta. Kauneudesta on turha puhuakaan. Oon kai ihan nätti, mutta en todellakaan kaunis. Ja siitä hauskuudesta sen verran, että mä itse kyllä nauran paljon, toisinaan nauratan muita, mutta ei, en mä oo yhtä hauska kuin muut. Mä en osallistu siihen ruokasotaan, koska pahimmassa tapauksessa jotain lentäis mun suuhun ja tulis ei-suunniteltuja kaloreita. Mä en pysty vitsailemaan siitä uusimmasta elokuvasta, koska kaikkihan tietää, että kun porukalla mennään niin on karkit, popcornit ja limsat. Myöskään mitään superhauskoja inside-vitsejä ei kehity, koska en voi mennä yökylään mihinkään. Ihmiset on ärsyttävän kiinnostuneita siitä, mitä MÄ laitan suuhuni, mut muuten ne ei oo kiinnostuneita mun asioista. Ehkä ne pelkää, että tuun kadehdittavan laihaksi tai sitten oon jo vainoharhanen. Ihan sama mulle, vaikka vainoharhanen, hullu, yksinäinen ja kaikkea, kunhan vain oon laiha jonain päivänä. Mun pitää olla laihempi kuin koskaan.
Mitä mä tarkotan tolla? Mä tarkotan, että mun pitää painaa 30-35 kg pian, koska tällasena läskikasana en voi jatkaa tätä elämääni. Ykskin ilta mä jo yritin irrottaa mun läskejä, kun ahdistuin. Ehkä pian se ahdistus laimenee, kun laihdun ja kunnolla. Huomenna alkaa paasto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti