Nyt on se matikan kirja sitten haettu. Se onkin varmaan ainoa asia, missä tuun olemaan vastuullinen lukiolainen tällä viikolla. Mutta miksi mun pitäisi olla aina niin kauhean vastuullinen, mä oon jo ollut sitä koko ikäni. En jaksa enää.
En ostanut itselleni ruokaa ahmittavaksi enkä myöskään hyökännyt jääkaapin kimppuun heti, kun pääsin kotiin. Olen ylpeä itsestäni. Pääasiassa tämä kauhukuva ei toteutunut, koska halusin viime postauksen jälkeen sovittaa valkoista pitsistä toppia kaupassa. Harmi vaan, että kokoa XS ei löytynyt... Jouduin tyytymään S-kokoon. En ostanut sitä, koska se ei ollut tarpeeksi pieni ja muutenkaan rahaa ei ole ylimääräisiin ostoksiin, mutta varmistuin siitä, että kunhan laihdun tarpeeksi, ostan itselleni samanlaisen tai ainakin samantapaisen topin pienimmässä koossa. Otin jopa muutaman kuvan, jotta voin myöhemmin vertailla, näytänkö laihemmalta. Surullista kyllä, vaakakaan ei kerro kaikkea.
Topin sovittamisen jälkeen olo oli motivoitunut, joten menin lenkille. Mitään rääkkilenkkiä en viitsinyt kuitenkaan tehdä, koska pitäisi huomenna selvitä koululle ja takaisin. Lenkillä tuli mietittyä kaikenlaista, etenkin lapsuuteen liittyen. Vietin nimittäin pienenä aika paljonkin aikaa tässä kaupungissa, jonne tänä syksynä muutin. Mietin, että suunnittelin kyllä teinivuoteni aivan toisenlaisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti