Se, että asiat vois olla pahemminkin herättää mussa ristiriitasia fiiliksiä. Mun pitäis arvostaa enemmän niitä asioita, joita mulla elämässäni on ennen kuin menetän ne taas. Asiat vois olla pahemminkin.
Mutta toisaalta... Jos mun asiat ois vaan anoreksian kohdalta pahemmin oisin kevyt pieni keijukainen. Mä oon ratkeemassa.
Tapasin eilen pitkästä aikaa kaverin, joka oli aikasemmin pakkosyöttäny mua ja jonka veli epätoivosesti tykkää musta. No, sain sitten kuulla sen veljen ottaneen mun seurustelusuhteen vähän raskaasti ja pisti koko vuokrakämpän yläkerran uusiks. Ja mä sain paniikkikohtauksen miettiessäni sitä, kun joudun tapaamaan kys. tyypin tässä jossain vaiheessa.
Isästäkin kuulus. Se on ollu Virossa ja ei sit oo vaivautunu soittamaan vaikka lupas. Ne huonot uutiset jäi kertomatta. Mutta eihän mulla oo väliä, vai onko?
Miks tammikuu on näin alussa? Mä en jaksa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti