1. paastopäivä - taas

Onnistuin tänään nukkumaan pidempään. Vähemmän päivää kestettävänä. Tämä päivä on nimittäin taas niitä päiviä, kun asiat liittyen isovanhempieni kuolemaan pyörivät mielessä. Jos voisin jotenkin klikata päästäni "estä ajatukset liittyen tähän asiaan", elämäni helpottuisi.
 

Eilen myös entisen parhaan kaverini veli pisti viestiä Facebookissa. Se haluais nähdä. Vastasin olevani kipeä - niin kuin olenkin. On ollut flunssa jo viikkoja, kohta äiti raahaa lääkäriin. Mutta se flunssa ei ole juuri tällä hetkellä niin painava syy, etten näkisi, jos haluaisin. Yllätys yllätys, en halua nähdä, koska hän on nähnyt minut laihimmillani ja saattaa huomata eron. Sitten hän kertoo asiasta siskolleen, joka saa nauraa sille, kuinka säälittävä epäonnistuja olen. Mä en pysty tähän, ellen saa verhota itseäni tarpeeksi hyvin tai sit mun pitää laihtua tavotepainooni.