Anteeksi otsikko, mutta juuri tuo lausahdus sopii lopulle päivääni täydellisesti. Tuli nimittäin mutkia matkaan.
Ensinnäkin, ex soitti ja hetihän se kuuli, ettei mulla oo kaikki ihan okei. Se on välillä pelottava sen kanssa, mitä se pystyy musta lukemaan jo pelkän äänen perusteella. Se näkee mun läpi, vaikka muut ei näkisikään. No, silläkään ei ollu asiat ihan jees, joten ei se mua hiillostamaan jäänyt. Eikä se ois muutenkaan, tunteehan se mut. Toivottavasti se ei halua pelastaa mua, koska muuten joudun ottamaan etäisyyttä, tarvittaessa laittamaan sen vihaamaan mua. Mulla on suureksi surukseni tunteita sitä kohtaan ja silti olen valmis laittamaan laihuuden kaiken edelle.
Toiseksi, mun vaaka ei toimi enää. Kannatti ostaa halvin mahdollinen... Tällä hetkellä ei oo rahaa ostaa uutta, joten mittanauha on mun uus paras kaveri.
Kolmanneksi, äiti tuli yllättäen hakemaan mut Tupperware-kutsuille. Oli kivaa saada aikaa kulumaan, mutta syöminen oli ihan kauheeta... Se nimittäin sattus. En enää kyseenalaista sitä sääntöä, että paasto tulee lopettaa hedelmillä ja voi kuolla, jos ei niin tee. Hupsista saatana.
+ Extrana mun entinen paras kaveri seisos likimain mun pihalla, kun palasin kutsuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti