Monsters are the calories in your food

Mikään ei mee putkeen. Mua ahdisti ja masensi aamulla ihan hirveesti, mutta peitin kaiken naurulla, mistä ei meinannut tulla loppua, vaikken oikeasti edes ollut iloinen. Kaikki nauraminen on uusi tapani itkeä. No, tänään tunsin kuuluvani edes johonkin porukkaan ja se porukka päätti ottaa mut mukaansa syömään. En mä voinut kieltäytyä, koska siinä porukassa oli yksi tyttö, jonka kanssa olin tehnyt fyysisiä paritöitä aikaisemmin ja se tyttö oli järkyttynyt tuntiessaan mun luita, kuulemma muutakin. Mun pitäis tässä porukassa sitten esittää entistä enemmän hyvinvoivaa lukiolaistyttöä, jolla ei ole mitään huolta maailmassa. En haluis olla niin yksinäinen, mut toisaalta en mä kyl haluu syödäkään tai paljastaa itsestäni asioita. En oo varma, tuunko olemaan missään porukassa, tuskin ainakaan paastojen aikaan.
 Nyt, kun palasin äidin luokse, äiti vaan suunnittelee ruokaa, ruokaa ja ruokaa, jota tuputtaa minulle. Onneksi saan skipata huomisen pekonin ja syödä perunaa ja salaattia. Sekin on jo pieni voitto. 

Tumblr:issa tuli vastaan, miltä 200 kaloria näyttää lautasella, joten jaan vähäsen kuvia. Stay inspired! xoxo