Oisipa mun päässä jokin nappi, josta voisin painaa, kun haluan lopettaa ylitse ajattelun. Säikäytän ton toisen pois vielä. Oikeesti mulla ei oo sen kanssa mitään hätää, päinvastoin. Seksistä ollaan puhuttu, se tietää syömishäiriön, se on nähnyt mustelmia ja arpia, raiskausyrityksistä tietää ja everything's fine. Mulla on vaa sellanen ärsyttävä tapa jossitella ihan kaikkea, jopa sukkia, mitkä laitan aamulla jalkaan. I'm not even kidding. :o Väsytän itteni tällasel kylläkin.
Toivottavasti on sallittua saada hermoromahdus itteni kanssa.
Toivottavasti on sallittua saada hermoromahdus itteni kanssa.
Ja loppuun vielä sanon, että äiti kivasti hankkis mulle nälänpoistajia. Oon vähän kahden vaiheilla, ottaako vai ei. Toisaalta oishan se drive tehä mun rakkaan kans asioit ihan kiva olla. En mä tiiä. Oikeestaan mua ei ees ahdista niin paljon kuin vois ahdistaa. Naurattaa vieläkin se, että paras kaveri sanoi ekan kerran kumppaninsa tokaisseen lakanan veren voivan olla vaikka mansikkahilloa, jos joku kysyy. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti