En ole saanut huomisen läksyjä tehtyä. Mielessäni pyörii vain se poika, joka poistui vierestäni ranskan tunnilla. Se tiesi musta niin paljon ja ehkä just siksi se lähti. Perjantainen jäätävä katse on jääny mielen perukoille kummittelemaan.
Otsikko tiivistää ajatukseni tulevasta viikosta. Kokeita, läksyjä, hymyn taakse piilotettuja valheita, kaloreita, pakkoliikuntaa ja itsetuhoisia toimintamalleja ja ajatuksia... sekä rock-konsertti. Konsertti erottaa tämän viikon muista. En ole vielä varma, pystynkö menemään sinne tai haluanko mennä sinne. Entä, jos entinen paras kaverini menee sinne? Entä, jos pyörryn siellä? Mutta mä haluan mennä. Ehkä mä menenkin. Sovitin jo punaista käyttämätöntä mekkoani sillä ajatuksella, että menen. Mietin sen kanssa sopivia asusteita, meikkiä ja kampausta. Mulla on torstaihin asti aikaa harkita tätä tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti