Tää päivä ei menny suunnitelmien mukaan. Äiti soitti aamulla, että vuokraisäntä tulee perjantaina. No, heti sen jälkee vuokraisäntä tekstaa olevansa täällä vartin kuluttua. Panikoin ja lähden ovesta ulos. Kävelen kohti kauimmaista kauppaa, jonne jaksan mennä, ja äiti soittaa.
Äiti: "Voiksä päästää sen sisään? Se unohti avaimet."
Minä: "En mä oo kotona enää."
Äiti: "No, mä soitan sille ja kerron asian."
Varaan vuokraisännälle aika 2 tuntia vaihtaa ne patterit. Kun tuun takas, valkonen auto, jonka oletan olevan sen, näkyy yhä pihassa. Häivyn. Palaan tunnin päästä. Yhä valkonen auto pihassa. Häivyn ja lupaan itselleni, että seuraavan tunnin päästä meen omaan asuntooni, vaikka se oiskin siellä. Kuvaan tällä välillä jo ahdistuneesti oravia, koska tiedän, etten mä varmaa mee sinne asuntoon tunnin päästä, jos se vuokraisäntä on siellä. Googlaan myös kaikkea turhaa, kuten sen, kuinka kauan patterien vaihtaminen kestää.
Palatessani se valkonen auto on pihassa. No jes. Meen ovelle, teen muutaman hengitysharjoituksen, kertaan mielessäni asiat, jotka aion sanoa astuessani ovesta sisään ja sitten mä teen sen. Avaan oven. Asunnossa ei oo ketään. Se valkonen auto oli jonkun muun! +++ Se vuokraisäntä oli kuulemma käyny ottamassa vaan mitat ja tulee vaihtamaan patterit perjantaina. Mä pidän huolta, että tosiaan oon sillon koulussa.
I love living with social anxiety.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti