Tänään on ollu joku tunteistaan avautumispäivä. Ei mulla, muilla enemmänkin. Oon saanu ihan liikaa rakkaudentunnustuksia ja sitä mukaa torjunu niitä. Sain myös yhden hätäisen viestin siitä, oonko mä elossa vielä. Pitäisikö mun tässä vaiheessa pelästyä? Mä näen ne kaikki luut. Mä tiedän, mitä kaikkee mun keho käy läpi ja mitä kohti se menee jokasena päivänä. Silti mä jatkan. Vielä on vähän lihaa luiden ympärillä ja siitä pitää päästä eroon.
Vastapainona tälle, rakkaan kans menee ihan hyvin ajatellen, että ollaa vasta ihan alussa.
Mulla on huomenna tärkee maantieteen koe, mut toisaalta meen sit sen jälkee tän rakkaani kans leffaan. Mennää kattomaa komediaa. Komediaa ennen käydään kahvilla ja sen jälkee mennää sen asunnolle. Tapaan sen koiran sit kans ja nään vähäsen, miten sielläpäin eletään. Mua pelottaa, että mul on nyt jo tunteita sitä kohtaan, vaikka vasta tapaillaan. Me ei olla vielä suudeltu, koska sopivaa tilaisuutta ei oo tullu, mut tänää se oli paljon lähempänä. Mietin, josko huomenna...
Deitti: "Mä oon tosi huono tekemään aloitteita. Mietin, miten sä suhtaudut. Sit mun sydän alkaa hakata tosi lujaa. Mut jos sä teet jonkin alotteen, ni en mä oo pakoon juoksemas."
Mun vatsassa on kauniita perhosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti