Väsyttää. Tänäänkin. Aina, jos tarkkoja ollaan. Olin koulussa eilen, päivähän on vaihtunut nyt perjantaista lauantaiksi. Tavalliseen tapaan lauloin kuorossa (sain alttoääneni ensimmäistä kertaa sopraanon tasolle!), kuuntelin, kuinka sillä yhdellä kaverilla oli ollut kurjaa ilman mua yksinäisyyden takia ja sit extrana esitin pari runoa.
Runojen esittäminen oli sinänsä ihan kivaa. Aidosti kivaa. Mun runoja on esitetty aiemminkin, mutta mä en oo koskaan ite esittäny niitä. Tänään asiat oli toisin. Kehuja tuli ja olin tosissaan yllättynyt, että jokin juttu muhun liittyen voisi olla kaunista.
Koko viikonloppu kuluu matkustellessa sukulaisten ja vähemmän-kuin-puoli-sukulaisten luo. Äiti mietti, mitä sanktioita mahdan saada siitä hyvästä, etten ole lauantaina koulussa. Mä en kyllä halua murehtia sitä nyt.
+ Sain kuulla aika paljon sitä, ettei kukaa ees huomannu mun olevan poissa paitsi se yks kaveri ja mantsan opettaja, joka aikoo laittaa mut tulisille hiilille maanantaina.
Katoin kans Nenäpäivä-ohjelman. Mua oikeastaan ärsytti, että kaks feimiä kuvausryhmineen matkusti sinne Afrikkaan pällistelemää niit orpoja, kun yht hyvin oltais voitu lähettää yks feimi ja kuvausryhmä ja lahjottaa keräykseen sen toisen matkarahat. Unpopular opinion, but just saying.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti